4/15/2011

Self vs. Self.

Pitää kyllä tähän ensimmäiseen hengenvetoon todeta, että kiitos Positiivinenpakana tästä piristävästä tunnustuksesta, jonka turvin kävin sitten lävitse roppakaupalla koneeni kätköksistä kuvia ja koin näinollen ihania muistoja uudelleen. Päädyin neljään kuvaan, joita en ole luultavasti koskaan aiemmin julkaissut yhtään missään, joten jännän äärille päästiin nyt. Koitan vielä hakea sitä viidettä kuvaa, mutta nämä julkaisen tässä välissä.


"You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!"



120209 ~ Granden vessassa otettu kuva.

Koitin havainnollistaa itseasiassa nykyiselle kämppikselleni, että mitkä kivat vaatteet olin valinnut sinä päivänä päälleni. Taisi vielä olla niinkin jännittävä päivä kuin kavereideni penkkarit, joten istuttiin Grandessa ihan senkin takia. Minä tietysti harrastin lempipuuhaani, eli mesetin ja irkkasin Granden röökikopista, joka oli kuin toinen kotini. Ah muistoja. <3 Huomatkaa Jeff Hardyn (vapaapainija) kaulariipus, joka on edelleen yksi silmäteriäni. :D Kuva otettu kännykällä peilin kautta. Voi kuinka teiniä. XD



240110 ~ Winter Assembly 2k10, Kaapelitehdas

Voi jee. Wasmien toka päivä ja kirkkaanpinkki Hello Kitty-paita. Mua nauratti kauheesti ja jännittiki, koska tossa oltiin Kaapelitehtaan aulassa ja odotettiin kahta kivaa tyyppiä meidän kans hengaileen kyseiselle LanPartylle. Kyseessä olivat paljon rakastetut pelikaverit Sakke ja Bakajee, eikä mulla meinannyt pitää pokka, koska suunnittelin kovasti heidän halaamistaan. Tämä on vaimon ottama kuva, pikkusiskon kameralla. Pinkki tukassa säilyy kovin tiukasti. <3



150210 ~ Isin luona, pikkuveljen kanssa.

Tässä on nuorin pikkuveljeni, joka taitaa olla kuvaushetkellä puolenvuoden ikäinen ihanuus. Olin käymässä kotihuudeilla ja tuli samalla käytyä moikkaamassa pikkuveikkaa. Tämä on niin jotenkin osuvasti muokattu, vaikka itse sanonkin, sillä Aapi-pikkuista tuntui kovasti häiritsevän se, että lässytin sille kuin kissalleni. Pieni rakkauspakkaushan tuo on. Tuleva metallisti. Niin, näytin ihmiseltäkin tuolloin kun piti isiä vähän miellyttää - ei ihan rönttäprinsessana kehannu mennä. XD



041210 ~ Mun olohuone.

Näin. Hehkeänä. Uusilla laseilla, uusilla lävistyskoruilla (huomatkaa myös septumi!) ja tukka hunajanvaaleana, ennenkuin tuhosin sen taas pinkillä jouluaattona. En tiedä mikä kuvan syvin tarkoitus oli, ehkä minulla oli tylsää, mutta hyvä kun oli, sillä en ole julkaissut tätä missään ja tuli sitten otolliseen hetkeen tämän julkaisun yhteyteen. Näytän eksyneeltä ja hieman hämmentyneeltä jopa omaan silmään. Ehkä piti tarkistaa miltä naama näyttää tai jotain. No, tukka on sentäs hyvin. :'D


Viidettä kuvaa odotellessa, tämä haaste jää toistaiseksi antamatta kenellekään. Kun keksin viidennen kuvan jostain, lähtee haaste kolmelle henkilölle. (as in yritän keksiä myös sopivia uhrejakin! :D) Ahihi.

Kuittaus.

Nyt soi: Pendulum ft. In Flames - Self vs. Self

2/16/2011

Karmalle turpaan.

Koska olen mielestani saanut tarpeeksi paskaa niskaani, tassa on bloggausta siita miten neiti karma saa nyt turpaan... 8))

>> http://katusah.blogspot.com/


Nyt soi: Finger Eleven - Living In a Dream

2/08/2011

Dawn Of The New Day.

Hemaiseva vasen silmä, hemaisevalla kännykkäkameralaadulla.


Karman kurja laki?

Miten voi karma iskeä niin negatiivisena, suorastaan kasana paskaa niskaan yhdeltä istumalta? Eikö sitä voisi tulla tasaiseen tahtiin hyvää ja huonoa. Tietysti aavistus enemmän huonoa ja ikävää, jotta muistaa miksi tykkää mukavasta, koska ihminen on luotu tyytymättömäksi mihinkään. Aina kun tuntuu että on hyvä olla, löytyy jotain valitettavaa, siksi paskasateen suhdanne 40-60 paskasateen hyväksi olisi juuri loistava. Samaan hengenvetoon taas pahoittelen sieluni syvyydestä saakka sitä, että en ole ehtinyt pariin kuukauteen blogaamaan, jos tätä nyt kukaan lukee koskaan. Jos ei, niin saanpahan ainakin ihastella omaa kädenjälkeäni myöhemmin jos ei muuta. Nauroin.

Joo, eli tässä on ollut niin taloudellisia katastrofeja kuin terveydellisiä ylilyöntejä, mutta talous vituttaa kaikkia joten en jaksa jauhaa paskaa siitä. Etenkin omastani, nauraisitte vain. Niinpä siirryn suoraan terveydellisiin ylilyönteihin. Tammikuussa minulle iski välilevyn pullistuma selkään ja aivan yhtäkkiä, ilman mitään järjellistä syytä. No, minulla on aiemminkin todettu yliliikkuvat nivelet, diagnoosia siitä ei ole, mutta kovat suulliset spekulaatiot useammalta lääkäriltä. Niin kävi sitten ilmi, että niillä on yhteys keskenään. Aivan kuin se ei olisi tarpeeksi, viikko sitten vasempaan silmääni iski aivan yhtäkkiä, ilman järjellistä syytä, rankka värikalvon tulehdus. No, tästä nyt löytyi virallinen diagnoosi, joka yhdisti kaiken, kuin lämitty sinitarra - psoriasis. Tuo viheliäinen ihotauti josta olen kärsinyt koko elämäni, joka ei tartu, mutta joka ikävästi on geeneissä.

No. Tässä yksisilmäisenä, tai no puolitoistasilmäisenä, puolikuntoisena näkemään olen päättänyt kuitenkin parantua viikonloppuun mennessä. Tässä olisi viikolla niin paljon tekemistä ja en suostu olemaan kovin kipeä enään maanantaina kun bussit ja lennot on jo maksettu. Se, minne olen menossa, saa jäädä toistaiseksi vain niiden tietoon, jotka tietävät tämän. Pyytäisin siis niiltä, jotka tämän tietävät, pitämään tietonsa omanaan, sillä en pidä siitä, että muut ihmiset levittelevät elämääni selkäni takana niille, joille se ei kuulu. Periaatekysymys, ei sen ihmeempiä. Kyllä te olette niin herttaisia ihmisiä, että ymmärrätte.

Miten pidetään tyhmää jännityksessä? Kerron sen heti ylihuomenna.

Tämä kuittaa.