Karmalle turpaan.

Koska olen mielestani saanut tarpeeksi paskaa niskaani, tassa on bloggausta siita miten neiti karma saa nyt turpaan... 8))

>> http://katusah.blogspot.com/


Nyt soi: Finger Eleven - Living In a Dream

Dawn Of The New Day.

Hemaiseva vasen silmä, hemaisevalla kännykkäkameralaadulla.

Karman kurja laki?

Miten voi karma iskeä niin negatiivisena, suorastaan kasana paskaa niskaan yhdeltä istumalta? Eikö sitä voisi tulla tasaiseen tahtiin hyvää ja huonoa. Tietysti aavistus enemmän huonoa ja ikävää, jotta muistaa miksi tykkää mukavasta, koska ihminen on luotu tyytymättömäksi mihinkään. Aina kun tuntuu että on hyvä olla, löytyy jotain valitettavaa, siksi paskasateen suhdanne 40-60 paskasateen hyväksi olisi juuri loistava. Samaan hengenvetoon taas pahoittelen sieluni syvyydestä saakka sitä, että en ole ehtinyt pariin kuukauteen blogaamaan, jos tätä nyt kukaan lukee koskaan. Jos ei, niin saanpahan ainakin ihastella omaa kädenjälkeäni myöhemmin jos ei muuta. Nauroin.

Joo, eli tässä on ollut niin taloudellisia katastrofeja kuin terveydellisiä ylilyöntejä, mutta talous vituttaa kaikkia joten en jaksa jauhaa paskaa siitä. Etenkin omastani, nauraisitte vain. Niinpä siirryn suoraan terveydellisiin ylilyönteihin. Tammikuussa minulle iski välilevyn pullistuma selkään ja aivan yhtäkkiä, ilman mitään järjellistä syytä. No, minulla on aiemminkin todettu yliliikkuvat nivelet, diagnoosia siitä ei ole, mutta kovat suulliset spekulaatiot useammalta lääkäriltä. Niin kävi sitten ilmi, että niillä on yhteys keskenään. Aivan kuin se ei olisi tarpeeksi, viikko sitten vasempaan silmääni iski aivan yhtäkkiä, ilman järjellistä syytä, rankka värikalvon tulehdus. No, tästä nyt löytyi virallinen diagnoosi, joka yhdisti kaiken, kuin lämitty sinitarra - psoriasis. Tuo viheliäinen ihotauti josta olen kärsinyt koko elämäni, joka ei tartu, mutta joka ikävästi on geeneissä.

No. Tässä yksisilmäisenä, tai no puolitoistasilmäisenä, puolikuntoisena näkemään olen päättänyt kuitenkin parantua viikonloppuun mennessä. Tässä olisi viikolla niin paljon tekemistä ja en suostu olemaan kovin kipeä enään maanantaina kun bussit ja lennot on jo maksettu. Se, minne olen menossa, saa jäädä toistaiseksi vain niiden tietoon, jotka tietävät tämän. Pyytäisin siis niiltä, jotka tämän tietävät, pitämään tietonsa omanaan, sillä en pidä siitä, että muut ihmiset levittelevät elämääni selkäni takana niille, joille se ei kuulu. Periaatekysymys, ei sen ihmeempiä. Kyllä te olette niin herttaisia ihmisiä, että ymmärrätte.

Miten pidetään tyhmää jännityksessä? Kerron sen heti ylihuomenna.

Tämä kuittaa.