10/15/2010

Diagnoosi; Aivonyrjähdys.



"In actual news, the human race was doomed to extinction today, as the robot revolt turned violent."
Machinae Supremacy - Attack Music


Hei, olen ajatteleva, tekevä, puhuva, syövä ja paskova ihminen, joka toisinaan myös nukkuu. Onko siis kaiken aikaa jaoteltava minut johonkin tiettyyn muottiin? Ei, tänään en puhu pelkästään itsestäni vaan kokosin ajatukseni mieleni sisällä kukkapurkkiin, annoin sille vähän Machinae Supremacyä - tuota ihanaa päihdyttävää musiikkia ja luomukseni versoaa jo korvista ulos. Kaunis luomus, äidin silmissä aina, mutta katsotaan mitä se tekee kun sen päästää maailmalle. Katsotaan tekeekö äidin pieni monsteri tuhojaan ja löytyykö meiltä yhtään sankaria asettautumaan vastoin sen tahtoa, sillä sankarinahan tunnetaan ihminen, joka ei hyväksy asioita sellaisenaan vaan haluaa pelastaa mahdollisimman monta, ennen omaa tuhoaan.


"We live as we do to show the world what it could be.
What's it mean to you?
Is this a vision you can see?
Heroes are those who don't just accept the way things are
Now, which one are you, the driver or the car?"
Machinae Supremacy - Overworld


Miten se sitten on? Kenet sankari luulee pelastavansa, vain omien mielipiteidensä pohjalta ja tietysti jään pohtimaan aina, että mihin tarinani sankari mielipiteensä pohjaa. Tulkitseeko hän päivän lehden journalistien ympäripyöreää poliittista paskaa, kuunteleeko hän valtion puolesta paskaa puhuvia vai kääntyykö hän ihan tulkitsemaan parituhatta vuotta vanhaa homeista opusta, johon moni yhteiskunta perustuu? Vai onko sankarini oikea kulturelli persoona, joka on istunut monia iltoja hämärässä kuppilassa ja boheemin taiteilijoiden tavoin aavistuksen päihteiden vaikutuksen alle vaipuneena kaivellut pöydälle kaikki ajatuksensa, josta joukko ihmisiä ovat muovanneet hänen käsityksensä? Aamulla krapuloissaan sitten raapinut aivojaan ja toivonut, että aivolimat voitelisivat ajatustenkulkua edes sen verran, että saisi omat tarpeet suoritettua, ennen maailman pelastamista.


"I will live forever, I refuse to fade away into the never.
I don't wait for heaven, I will leave my mark right here on earth instead."
Machinae Supremacy - Need For Steve


Nyt sitten pohditaan sankarimme tarkoitusperiä. Onko hän pelastamassa maailmaa vain omien tarkoitusperiensä vuoksi? Onko hänen kaunis morsiamensa pulassa ja paineen alla taipuu tuhoamaan puoli universumia? Vai onko sankari neutraali ja samalla tyhmänrohkea, yrittäessään pelastaa sekä kauniin morsmaikkunsa sekä puoli universumia, pelkästään uhraamalla itsensä melkein kuolemaan? Kaikkihan näyttää lopussa kauniilta ja hyvät voittavat? Entä jos sankarimme uhraa kaiken itsestään, paitsi perusperiaatteensa ja pelastaa maailman kaikkineen päivineen. Hän pelastaisi ajatukset, aatteet ja kuorisi yhteiskunnasta ne pois, jotka sen haluaa tuhota? Sekään ei toimisi, koska yhteiskunta on mätä ja yhteiskunta heijastaa tulevaisuuteen. Voisimme tulla jo nyt siihen tulokseen, ettei maailmaa voi pelastaa... Rohkeneeko kukaan nousta enää ylös ja todeta olevansa eri mieltä?


"I don't wanna know - Kill the radio!
I will find my own transmission in the storm.
Hurry on below - With the antidote!
I wanna see the underground! Rise up and soar!"
Machinae Supremacy - Radio Future


"Minä!" Huutaa joku jostain. Niiden maailman pelastamisessa niskaan sataneiden betonimöhkäleiden alta ryömii esiin henkisesti raiskattu sankarini. Tarinan päähenkilö, jota on tökitty, jonka pinnaa on venytetty, jota on epäilty, jota on satutettu niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla, joka on menettänyt elämänsä kauniin asian, mutta jonka silmistä se valo ei ole vielä sammunut. Hän ei halua nähdä maailmaa sellaisena, sillä häntä pelottaa olla yksin. Hän ei halua kuulla, eikä miettiä ylimääräisyyksiä, hän haluaa kerrankin olla yksin ja itsekäs, miettiä vain itseään ja rypeä itsesäälissä. Hän haluaa kerrankin, että maailma kohtelisi häntä yhtä hyvin kun hän haluaa kohdella maailmaa. Sitten jostain universumin kosmisista syvyyksistä kurottautuu käsi, joka ravistelee hänet hereille ja läimäisee vasten kasvoja. Se sanoo;


"Claw your flesh from off your bones, Face that fire on your own.
Embrace the life you thought that you could never know.
Can't erase the pain inside without a storm within.
They left their lies like scars underneath your skin.
The one you're hiding in, the one you're supposed to live in!"
Machinae Supremacy - Skin


"Älä ole tuollainen vauva." Ja nostaa sankarin ylös. Se on sankarin omatunto, minuus ja ne ajatukset, jotka epätoivossa katosivat, joka saa hänet nousemaan ylös ja katsomaan ympärilleen. Hetken pahoillaan oltuaan, hän ryhtyy rakentamaan maailmaa uudelleen. Tuo sankari olet sinä ja sankarin maailmana toimi sinun oma pääsi sisältö. Tämän blogimerkinnän pääpointtina oli tarkoitus kertoa sinulle, että sinä määrität maailmasi, miten määrität. Sinä olet se sankari, joka siinä maailmassa elää ja tekee siitä paremman paikan ajatuksillesi. Sitten jos universumin kosmisuuksista peliin puuttuva omatunto ei puutukaan peliin, se tekisi kaikesta huolestuttavaa. Ihmiset, älkää olko tyhmiä. Tai no, välistä se on ihan sallittua, mutta koittakaa ajatella järjellä ja olla tahallaan satuttamatta muita, koska se kostautuu vielä joku kaunis päivä kun sitä vähiten odotatte. Karma antaa ja Karma ottaa. Mitäs sitten jos olisikin käyttänyt kaikki kolikkonsa, Neiti Karma ei suosisikaan ja Rouva Fortunalta ei heruisikaan? Kaiketi niilläkin on kiintiönsä.

Oi, melkein unohtui. Mitä sankari tekikään monsterille, jonka äiti päästi päästään maailmalle ja kutsui jonkun sankarin pelastamaan maailman? No, sankari teki fiksuiten, eli taltutti monsterin ja käytti monsteria rakentaakseen maailman uudelleen, joka tuhoutui. Sankarini opetti monsterille, mitä tulee tehdä kun tekee pahoin. Onneksi, suurimmat osat asioista voi vielä korjata, eikä liian myöhäinenkään ole vielä menetettyä aikaa.


"The screen across your eyes. When covered by those who decide.
The ones behind the lies. In the truth of tomorrow!"
Machinae Supremacy - Truth of Tomorrow


Tästä tekstistä on siis kiittäminen tänään Jari Tervon artikkelia; Homoja ja Ihmisoikeudet sekä kaikkea sitä mitä TV2:en esittämän Homoillan aikana, Päivi Räsäsen suusta kuultu on saanut aikaiseksi ympärilläni pyörivissä ihmisissä. Ei, en suoraan lainaa noista mitään, mutta ne saivat minut ajattelemaan käänteisesti sekä surrealistisesti, jonka jälkeen syötin ajatuksilleni Machinae Supremacyä, futuristisine sankarikappaleineen. Ketään ei ollut tarkoitus loukata, halusin vain herättää ajatuksia ja keskustelua - joskus se ei onnistu, ellei lyö kaikkea provokatiivisessa mielessä leikiksi ja katso kuinka ihmiset vain reagoivat. Reagoikaa nyt!

Ei kommentteja: