Pahoillaan olemisesta.

Opin tänään taas jotain.

Kuinka voi olla monella tavoin pahoillaan jostain. Kun sanoo olevansa pahoillaan, valtaosa ymmärtää sen anteeksipyyntönä, mutta se voi olla osoitus myös myötätunnosta, vaikka itse ei johonkin olisikaan syypää. Tai sitten se voi olla osoitus myös säälistä, joko hyvässä tai pahassa, joissain tapauksissa tietysti myös neutraalinomaiselta kannalta.

Tänään olen ollut pahoillani, eri aspekteista katsottuna. Olen ollut pahoillani tekemisistäni kahdesti. Toinen oli, kun olin tietämättäni satuttanut parasta ystävää ärtstyilylläni ja kiukuttelullani. Toisen taas aiheutti se, kun pidin omasta mielipiteestäni liian tiukasti kiinni ja aiheutin itse sen, kuinka mulle annettiin opetus siitä, että mielipiteitä on monia ja kaikki on yhtä oikein, vaikka ei olisikaan samaa mieltä. Pyydän nyt julkisesti anteeksi niin parhaalta ystävältäni, joka kyllä jos tätä lukee, tietää mistä on kyse ja miksi pyydän anteeksi. Pyydän myös anteeksi niiltä, joiden täytyi kuunnella kiukkuamistani nollatoleranssin tärkeydestä liveroolipelipaikoilla.

Olin myös pahoillani myötätunnosta erään ystäväni vuoksi, joka ei saanut mielestäni ansaitsemaansa arvostusta, vaan väärinkäsitysten kautta joutui sitten selittelemään itseään. Itse inhoan sanojeni useasti selittämistä, koska suurin osa kerroista johtuu ihan kunnioituksen puutteesta ja sen vuoksi ei kiinnitetä edes huomiota. Onneksi väärinkäsitys saatiin kuitenkin korjattua ja kaikki tuntui olevan sen jälkeen ainakin päällisin puolin okei. Olin myös pahoillani toisen ystäväni puolesta, joka selvästi aliarvioi itseään ja pitää huonona ihmisenä turhaan. Prinsessani, älä huoli, mun silmissä olet aina ihminen, joka oppii joka päivä jotain uutta, jos vain annat itsellesi mahdollisuuden siihen. Lupaat itsesi tehdä ja oppia virheistäsi ja lupaat itsesi nauttia myös onnistumisista. Voimia, armaani. <3

Sitten minua kieltämättä säälittikin, eli olin pahoillani ihmisten puolesta, joiden täytyi tehdä kaikkensa saadakseen jonkin menemään tajuntaan käyttäen tapaa, joka pahoitti ainakin oman mieleni niin, että mun teki mieli itkeä. Kun jouduin katsomaan, kuinka omien arvojeni yli surutta käveltiin, eikä annettu edes minkäänlaista ihmisyyden arvoa sille, että vaikka olen heidän kanssaan eri mieltä, saatan silti tuntea jotain ja olla ihminen. Palaan tässä aiemman viestin aiheeseen ja korostan edelleen omilla pienillä aivoillaan ajattelua. Miettimistä siitä, mitä suustaan päästää ja mitä jättää sanomatta, koska niitä ei koskaan saa enää takaisin. Miettikää nyt jo oikeasti, mitä sanotte ja oletteko valmiit katsomaan kun jollekulle tulee tarpeettomasti paha mieli, jos asia olisi voitu hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin toisin itseään ilmaisemalla?

Älkää oikeasti tehkö tahallaan mitään tuollaista. Älkää tahallaan pahoittako toisten mieliä, koska silloin saattaa viedä ihmiseltä jotain todella tärkeää pois.