This Is The New Shit.

Terse penskat.

Kun ennen ajan hermolla pysymiseen tarvittiin vain aamulehti, lankapuhelin, juoruava naapurin akka ja sekä radiokanava (useimmiten se naapurin juoruava eukko oli tarpeeksi), nykyään se ei enää riitä. On oltava naamakirjaa, irkkigalleriaa, twitteriä - mitälie. Uutiset voi lukea netistä ja kaikki muukin on joutuisampaa surffaillen niin mikäs siinä sitten. Koska elämme paraikaa yhteiskunnan polkemaa nykyaikaa, näistä asioista tulee olla perillä - niinpä, minunkin oli pakko jalkautua kuolevaisten pariin ja ottaa kunnolla selvää bloggaamisesta (kiitos peura!). Eipä tämä niin hurjan huono juttu olekaan, vaikka sitookin päivittäin puhumaan paskaa päivästään - EDES kerran.

Ja näin huomasin, että mediakulttuuria voi lähestyä monelta eri kannalta. Palajan tähän aiheeseen varmasti useammin, mutta tässä eräs lähestymistapa kuin tarjoittimella; Bloggaaminen. Bloggaamalla voit välittää viestiä eteenpäin, välttäen samalla suoranaisen ihmiskontaktin. Bloggaamalla voit kertoa asioista, joista et osaisi haaveillakaan sanovasi ääneen (usko pois, itse olen vaahdonnut tästä useita kertoja...). Bloggaamalla mielipiteesi, voit käydä muuttamassa sanojasi nasevammaksi, korjata virheitä ja toteuttaa asioita, joita kasvotusten et saisi koskaan toteutettua, koska kädet hikoaisivat, kasvot saisivat punaa ja suoraan sanottuna sisu katoaisi kaulaan. Koska niin kävisi kuitenkin!

Niinpä, olen päättänyt omaa vitutustani, ragetustani, ranttaustani, kitinääni, marinaani, käpinääni (ja tietysti samanlainen liuta myös kivojen asioiden kertomisesta kuvaavista sanoista) siirtää interaktiiviseen muotoon, jotta sen voisi havaita yhä useampi, eikä tarvitsisi välttämättä tupakkapaikalla istuessa pidellä korviaan. Nyt mua ei pysäytä mikään. <3

*räkäistä naurua*

Nyt soi: Mokoma - Kristuksen Ruumis & Pedon Pää